— Mitä tämä merkitsee, — ajatteli hän — toissapäivänä hän puhui niin jyrkästi pikku Barfleurista… ja tästä naimahankkeesta… ja ylipäänsä kaikesta… ja nyt hän tahtoo lähettää minut sinne!… minut, joka en muuten käy missään… niin että näyttäisi aivan siltä kuin minä juoksisin hänen perässään…
Ja hän vastasi:
— En voi missään tapauksessa mennä Barfleureille tänään…
— Miksi et?… — kysyi rouva de Bray.
— Sanoin sen teille jo kerran aikaisemminkin… Minulla ei ole hametta…
— Mutta isäsihän lupasi sinulle uuden puvun…
— Tilasin sen vasta huomiseksi… Se ei ole vielä valmis…
— No… siinä tapauksessa on pompaduurihameesi nopeasti korjattava…
— Nykyjään, kun ihmiset ovat jo kahden vuoden kuluessa tottuneet näkemään minut puettuna pitkiin hameisiin… niin he varmaankin hämmästyisivät hieman… ja syystäkin…
Ja hän lisäsi nauraen…