Kun Marc-setä astui veljentyttären seuraamana rouva Bertinin salonkiin, hämmästyi Coryse suuresti huomatessaan myyjättärien tuntevan hänen setänsä. Ja heti alkoi hänen pikku päässään ajatus askarrella.
"Mitä kumman tekemistä on Marc-sedällä voinut olla tällaisen ompelijattaren kanssa?… ompelijattaren, joka ei neulo rouva de Braylle eikä Luce de Givrylle, — joka pukeutuu sanomattoman yksinkertaisesti, — eikä edes rouva de Bassignylle, — joka pelkää tapaavansa kokotteja?…"
Ja heidän odotellessaan rouva Bertiniä, jolla paraikaa oli koettelu, kysyi Untuva uteliaana:
— Tuntevatko he sinut täällä?… Miten he voivat tuntea sinut?…
— Minä olen käynyt… Minä… Minä olen… Minähän suunnittelin pukuja Lussacin tanssiaisiin… viime vuonna… ja…
Untuva oikaisi:
— Sinä suunnittelit puvun… etkä "pukuja"!… Niin… Kyllä nyt muistan… Sinä suunnittelit rouva de Lironin puvun…
— Sen juuri… ja muitakin…
— Etpä… Vain sen etkä mitään muita… Siitä juoruiltiin paljon siihen aikaan…
— Älä puhu niin kovasti!…