— Ei!… — huudahti Untuva jyrkästi. — Ei vaaleanpunaista!… Minä en tahdo!…
Rouva de Lironhan oli juuri sanonut Marc-sedälle: "Toivottavasti te valitsette hänelle jotain vaaleanpunaista…" Ja sen jälkeen olisi Untuva suostunut mihin muuhun väriin tahansa paitsi vaaleanpunaiseen.
Rouva Bertin kysyi:
— Onko neidillä ehkä jokin väri, jota te erikoisesti haluaisitte?…
— Minusta se on samantekevää, — sanoi Untuva. — Tehkää, mitä tahdotte, kunhan ette vain tuo vaaleanpunaista…
Ja hän lisäsi:
— Pidän kuitenkin sangen paljon valkeasta… Muuan tytöistä otti esiin valkean silkkimusliinipuvun. Rouva Bertin avasi oven erääseen sivuhuoneeseen ja kysyi annettuaan Corysen kulkea edellään:
— Eikö herra varakreivi suvaitse tulla mukaan?…
Marc-setä seurasi ompelijatarta ja istuutui koetteluhuoneen nurkkaan. Untuva oli jo riisunut vanhan hameensa ja seisoi nyt lattialla hentona ja sirona pienessä lyhyessä alushameessaan ja silkkisissä trikooliiveissään, joihin hän kiinnitti sukkansa.
Vanha setä de Laynay, joka oli huolehtinut lapsukaisen ruumiillisesta kasvatuksesta, ei ollut suvainnut kureliivejä, sukkanauhoja eikä korkeita kenkiä.