— Miten se ilmenee?…
— En voi sitä oikein selittää… Hän on niin oikullinen… Hän toruu minua ilman syytä… Se ei ole mitään… mutta kuitenkin jotakin…
— Huomisaamuna menen häntä katsomaan… Otin häneltä niin ohimennen hyvästit paetessani…
— Niin… — kysyi Untuva kohottaen ujosti kirkkaat silmänsä herttuaa kohden. — Ettehän te enää ole pahoillanne?…
— Herttua vastasi avomielisesti:
— Valehtelisin sanoessani, etten "enää ole pahoillani"… Mutta luulen kuitenkin nyt loppujen lopuksi tulleeni järkiini… ja kiitän teitä siitä, että te ajattelitte meidän kummankin puolesta…
— Sepä hyvä!…
Ja hetken kuluttua Untuva jatkoi:
— Tehän sanoitte tulevanne Marc-setää tapaamaan huomenna… Eikö huomenna ole juuri kilpa-ajosunnuntai?…
— On… mutta minä käväisen teillä jo varhain aamulla…