— Oletteko kuullut puhuttavan huomisista tanssiaisistamme?… Sellainen harmi minulle vielä siinäkin!… Mutta kuulkaa!… Kun on kysymys tanssiaisista… niin tahdon sanoa teille, että tuo lähettämänne prinssi on erinomainen… Sanoin "kun on kysymys" siksi, että nuo tanssiaiset toimeenpannaan vain hänen tähtensä…
— Onko minun pikku prinssini siis teistä erinomainen?…
— On… nykyisin!… Alussa hän oli minusta kuolettavan ikävä… mutta nyt olemme tulleet oikein hyviksi ystäviksi…
Aterian jälkeen pyysi rouva de Barfleur Untuvaa auttamaan hänen poikaansa kahvintarjoilussa ja kääntyi sitten seuran puoleen:
— Sallivatko arvoisat naiset, että herrat tupakoivat täällä?… Siinä tapauksessa saamme pitää heidät seurassamme…
Coryse, joka oli toivonut tupakan vapauttavan hänet Voikimpaleesta, — jonka kaihoavat katseet ja salakähmäiset lausetavat olivat sanomattomasti kiusanneet häntä, — irvisti ja kiiruhti istuutumaan syrjäiseen nurkkaan, sillä välin kuin seuratapoihin perehtynyt ja sukkela Geneviève de Lussy käytti tilaisuutta säädylliseen kiemailuun vallaten pikku rouva de Lironin avulla herrojen ryhmän keskustan. Jonkun ajan kuluttua viittasi rouva de Bray Untuvaa luokseen ja kuiskasi hänelle äkäisesti mutta hiljaa:
— Älä nyt mökötä tuossa nurkassa puhumatta sanaakaan!… kuin mikäkin kalkkuna!…
— Mistä minun pitäisi sitten puhua?…
— Mistä tahansa!… Ei sovi noin vetäytyä pois keskustelusta!…
Tyttö palasi neuvottomana paikalleen. Hän ei osannut puhua vain puhuakseen, ja koska hän aikaisemmin oli harrastanut vain opintojaan ja lapsellisia hommiaan tai kirjallisuutta, oli hän aivan ymmällä koettaessaan nyt ottaa osaa puhtaaseen seurakeskusteluun.