II.
Untuva oli samaa vauhtia syöksynyt huoneeseensa asti, paiskannut hatun vaaleaan pörröpäähänsä ja pudoten pommina tarjoiluhuoneeseen hyökännyt vanhan Jeanin kimppuun, joka paraikaa koetti kiroillen tunkea suuria käsiään liian ahtaisiin pumpulikäsineisiin.
— Kas niin!… Nopeasti!… Saata minut Mathilda-tädin luokse!…
— Mutta, neiti, ettekö te muista!… Tulee vieraita päivällisille… Minun on mentävä ovelle… Ja ne ovat paikalla täällä…
— Sinä ehdit mainiosti!… olet tuossa tuokiossa takaisin… Me juoksemme koko matkan…
— Juoksemme… juoksemme!… — mutisi vanha kuski — … Juokseminen tulee käymään loistavasti… tässä helteessä!…
Käsineet olivat vihdoinkin paikoillaan ukon hitaasti työnneltyä sikin sokin sattuneet sormensa kömpelösti ja rauhallisesti oikeisiin asemiinsa, ja Coryse tarttui hänen käsivarteensa ravistaen häntä kiivaasti:
— Kas niin!… Kiiruhda nyt!… On sinun syysi, jos minä joudun kiinni!…
Miesparka jäi seisomaan sormet harillaan ja kysyi ällistyneenä:
— Kiinni?… Eikö teillä ole lupaa?…