— On minulla… vaikken ole sitä oikeastaan saanut… No, emmekö jo lähde!…
— Panen veikkaa, ettei se ole totta… Ei teillä ole lupaa?…
— On, on!… Kyllä minulla on… isältä…
— Se ei merkitse mitään!… Markiisin luvat ovat saman arvoiset kuin hänen käskynsäkin… toisin sanoen, nollan arvoiset…
Ruokasaliin pysähtyi tyttö hämmästyneenä: — Kas vaan! — sanoi hän nähdessään katetun pöydän, — Onko päivällisille kutsuttu muitakin vieraita?… Luulin herra d'Aubièresin tulevan yksinään… Jean, minne sinä nyt menet?…
— Hakemaan hattuani, joka riippuu vaunuvajassa… Saavutan neidin heti paikalla…
Hän sai Corysen kiinni tämän harpatessa pihamaan poikki pitkin askelin ja alkoi sitten astella pari metriä neitinsä takana. Äkkiä kääntyi Coryse tokaisten:
— Tunnethan sinä herra d'Aubièresin?… Sano, mitä pidät hänestä?…
— Minusta hän on aika muhkea eversti…
— Niinkö, Jean-kulta!… Katso, tahdotaan, että menisin naimisiin hänen kanssaan!…