— Älkää viitsikö!… Se on makuasia!…
— Mutta miten voi Henrik IV olla syypää siihen, että teille on annettu nimi, joka ei teitä miellytä?…
— Se on vain tavallaan hänen syynsä… sillä minä sain sen kauniin Corysanden muistoksi…
Ja nähdessään, ettei Voikimpaleella ollut aavistustakaan asiasta toisti hän:
— Kauniin Corysanden!… Ettekö tiedä?… Pikku Barfleur vastasi epävarmasti:
— Tiedänhän minä!…
— Niinkö!… Mutta te ette ainakaan näytä kovin tietävältä… Kas, tuo kaunis Corysande oli kreivitär de Guiche!… ja hän oli erään d'Avesnesin kummitäti… vuonna 1589… ja siitä alkaen… ovat kaikki Avesnesit ristineet tyttärensä Corysandeksi… Se on tullut perintätavaksi!…
— Erinomaista!… mutta minä en vieläkään käsitä, mitä yhteyttä Henrik IV:llä on sen kanssa…
— Sanoinhan jo!… ettette te ainakaan näytä kovin tietävältä!… — huudahti Untuva nauraen. — Henrik IV:llä on paljon yhteyttä tämän jutun kanssa… sillä juuri kauniin Corysanden kuuluisuuden tähdennän Avesnesit olivat niin kovin ylpeitä saadessaan hänet tyttärensä kummiksi… että tuo nimi tuli oikein perinnöksi… Ja kauniin Corysanden kuuluisuushan taasen johtui… Henrik IV:n… Eikö totta?…
— Tietysti… tietysti!… — keskeytti rouva de Barfleur vilkkaasti, peläten, kuten aina, poikansa tyhmyyden tulevan päivänvaloon.