— Täällähän on kolme tanssikelpoista naista… Kenties nuorisoa haluttaisi pistää valssiksi?…
Kaunis Trêne, herra de Bernay ja kreivi de Liron ryntäsivät viivana Untuvaa kohden. Mutta pikku Barfleur, joka seisoi lähimpänä, kietoi kiireesti käsivartensa tytön vyötäisille.
Coryse tuntiessaan varakreivin käsivarren ympärillään oikaisi solakan vartalonsa ja sanoi yrittäen vetäytyä edemmäksi:
— Ei… Minä…
— Hän aikoi sanoa: "minä tahdon tanssia herra d'Aubièresin kanssa", ja viitata herttuaa avukseen, mutta ehti ajoissa huomata sen olevan hyödytöntä. Vaikkakaan hänellä ei ollut paljoakaan käsitystä kohteliaisuuden vaatimuksista, ymmärsi hän kuitenkin olevansa pakotettu tanssimaan ainakin kerran talon isännän kanssa.
Ja hän virkkoi Voikimpaleen luopuessa ällistyneenä otteestaan:
— Anteeksi… Kyllähän minä… mielelläni!… Jos Barfleurien jälkeläinen puhui huonosti, niin hän tanssi sitä paremmin, ja Untuva nautti suuresti tuntiessaan liukuvansa tanssittajansa viemänä suunnattoman salin halki. Ensi tilassa johti varakreivi hänet huonosti valaistuun galleriaan, missä hänen sanojensa mukaan oli enemmän liikkuma-alaa.
— Mutta… kaikki muut?… — virkkoi Untuva katsoen, seurasivatko Geneviève de Lussy ja rouva de Liron heitä.
Varakreivi pysähtyi kurkistaen ulos ovesta kutsuakseen tanssijoita sinne.
— He tulevat heti!… — sanoi hän.