Ja hän jatkoi hyvin hiljaa:
— Ja minä rakastan teitä!…
Untuva ei ollut kuullut mitään. Hän antautui kokonaan taitavan tanssittajan johtaman valssin tarjoamaan nautintoon nojaten luottavaisesti pikku Barfleurin käsivarteen.
Tämän sanattoman myöntymyksen rohkaisemana kumartui varakreivi tytön puoleen ja kuiskasi koettaen tehdä äänensävynsä niin kiihkeäksi kuin suinkin:
— Rakastan sinua!!!…
Hän puhui niin läheltä, että tyttönen tunsi hiuksensa lehahtavan hänen henkäyksestään.
Untuva pysähtyi heti hämillään ja huudahti, riuhtaisten itsensä kiivaasti irti, säikähtyneenä ja harmissaan:
— Tämäpä on jo liikaa!…
XIII.
— Teidän täytyy… — huusi markiisitar rynnäten kirjastoon, missä herra de Bray istui Marcin kanssa poltellen savukkeita — teidän täytyy sanoa Corysandelle, että hänen on tultava kilpa-ajoja katsomaan… Hän ei tahdo tulla sinne!…