— Mutta… tuhat tulimmaista!… Sitähän minä juuri valitankin!…
— En voi ymmärtää, miten kukaan saattaa pitää ikävänä kohdata hienoston jäseniä, jotka…
— Se on makuasia!… Minusta se on hirveää!… Ja nähtyäni "hienoston" tänä aamuna messussa ja illalla tanssiaisissa… olen saanut siitä ehdottomasti tarpeekseni!… Sitä paitsi nukahdan varmasti vielä keskelle salia illan kuluessa, jos minun on pakko mennä kilpa-ajoihin… ja viettää koko päivä näin kamalan kuivasti…
— Tuo lapsi ei ihmisty koskaan!… — huokasi markiisitar masentuneena. — Luovun kaikista yrityksistä!
Ja hän poistui kovasti kahisten.
— Huh!… — sanoi Untuva oikoen jäseniään leposohvalla suuren koiran tavoin. — Onnistuipahan sittenkin!…
— En oikein ymmärrä… — alkoi herra de Bray — miksi sinä et tahdo seurata äitiäsi kilpa-ajoihin…
— Mitä!… Etkö ymmärrä sitä?… No, miksi et sitten itse mene sinne?…
— Se on aivan eri asia!… Minulla on kamala nuha… Nousin juuri sängystä… Olen tuskin vieläkään seurakelpoinen…
— Ja minä puolestani olen vielä aivan tylsä eilisten päivällisten jälkeen!…