Marc-setä kysyi:
— Niin, tosiaankin?… Millaista noilla päivällisillä sitten olikaan?…
— Ikävää!… Mutta onneksi oli herra d'Aubières siellä… sillä ilman häntä…
— Kas!… — virkkoi markiisi. — Onko Aubières siis palannut?…
— On… — vastasi Marc-setä. — Hän käväisi meilläkin tänään sinun ollessasi ulkona… Hän tuli sinua tapaamaan… pyytääkseen anteeksi, ettei hän viime käynnillään palannut hyvästelemään teitä… käveltyään puutarhassa Untuvan kanssa… Hän ei nimittäin ollut silloin oikein kunnossa… miesparka!…
Ja hän lisäsi nauraen:
— Sillä tiedätkö, mitä Untuva oli sanonut hänelle heidän kävellessään?… Älä yritäkään arvata!… Se on mahdotonta!… Hän sanoi vain hyvin herttaisesti: "Toivoisin teidän tietävän, minkätähden en halua mennä kanssanne naimisiin… Katsokaa, syy on se… että jos naisin teidät, niin tulisin varmasti joskus pettämään teidät!…"
— Jopa nyt jotakin! — virkkoi herra de Bray purskahtaen hänkin nauramaan.
Coryse kohautti olkapäitään.
— Se siis oli tyhmää!… Kenties olisi ollut parempi antaa hänen luulla vaikka mitä!…