— Älä mene!… — virkkoi rouva de Bray pahatuulisena. — Sinun täytyy jäädä tänne… Vieraat alkavat saapua tuossa tuokiossa…
Tyttösen iloiset kasvot synkistyivät:
— Oi! hyvä Jumala!… Sehän on totta!… Kello on kymmenen!… Ketkähän tulevat ensiksi?… Panen vetoa, että kaikkein ikävimmät ovat myöskin täsmällisimmät!… Kas vain!… Enkö sitä sanonutkin!… Siinä ovat jo Bassignyt!…
Rouva de Bassigny astui todellakin ensimmäisenä sisään kovasti kuristettuna hopeanhohtavaan hameeseensa. Häntä seurasi eversti myöskin ahtautuneena hieman liian tiukkaan virkapukuun, joka tuki selkää kohoten suureksi laskokseksi hartiain kohdalla. Rouva de Bassignyta näytti suuresti harmittavan heidän aikainen saapumisensa. Hänestä se ei ollut hienoa ja hän pani tämän seuraälyn puutteen everstin niskoille.
Sitten hän kysyi terävällä äänellä Coryselta "eikö edellisen illan poliittinen keskustelu ollut häirinnyt hänen untansa?…", ja tyttönen vastasi, että hänellä oli "niin erinomainen unenlahja, että hän aina nukahti heti, ikävimpienkin kutsujen jälkeen"… kunnes uudet tulijat keskeyttivät tämän uhkaavan keskustelun.
Pikku Barfleur astui sisään äitinsä hameenhelmojen suojassa ilmeisesti levottomana eilisen tunnustuksensa seurauksista. Hän myönsi itselleen erehtyneensä laskelmissaan perustaessaan kosintansa "intohimoiseen tunnustukseen".
Untuvan välinpitämättömästä käytöksestä päätti hän, että tyttö oli unohtanut koko jutun, ja rauhoittui täydellisesti sekä saavutti jälleen kadotetun itseluottamuksensa. Hän juoksenteli taasen edestakaisin huoneissa kaakattaen kaikkialla ja täyttäen ilman perhoskeveällä mitättömyydellään.
Kreivi d'Axenin tulo vaikutti häneen kuin kylmä suihku. Aluksi hän tarkasteli nöyrästi tätä "oikeata prinssiä", jonka läsnäolo herätti hänessä suurta kunnioitusta, mutta pian hän unohti prinssin "kilpakosijan" tähden.
Tämä kelpo pikku mies, joka kuitenkin oli sekä nuorempi että kenties rumempikin kuin hän itse, vähensi huomattavasti hänen loistoaan.
Orkesterin soittaessa alkusäveliä yritti Voikimpale kiiruhtaa Corysen luo, mutta saapui paikalle juuri sillä hetkellä, jolloin tyttö livahti tiehensä kreivi d'Axenin viemänä. Hän totesi alakuloisena prinssin tanssivan valssia niin ihmeteltävän hyvästi kuin vain hänen kotiseutunsa kansa sitä tanssii.