Ja kun Untuva ei vastannut mitään, jatkoi hän:
— Teen väärin puhuessani teille näin!… Ensinnäkin, koska hän joka tapauksessa on teidän mammanne… ja toiseksi, koska teillä olisi paljon enemmän syytä valittaa kuin minulla… sillä minä voin pötkiä tieheni, milloin vain tahdon… jota te ette voi!…
Ja hetken äänettömyyden jälkeen kysyi ukko jatkaen ajatuksenjuoksuaan:
— Luuletteko, että herra ja rouva de Launay ottavat minut vielä takaisin?… Kyllähän he tietävät, että minä jätin heidät vain seuratakseni teitä, neiti Coryse… Ja heistä eivät heidän hevosensa ole minun lähtöni jälkeen enää olleet yhtä kauniit, yhtä lihavat, yhtä kiiltävät kuin ennen ja niin edespäin…
— Mutta tiedäthän sinä, että sinä aina seuraat minua Jean-ukko… ja että minä otan sinut mukaani lähtiessäni…
Tyttö oli jo nostanut ajoportin kolkutinta ja astunut suunnattoman kynnyksen yli. Silmät täynnä kyyneliä kumartui kuski hänen puoleensa liikutettuna ja onnellisena:
— Oikeinko totta?… Tahdotteko te vielä palvelukseenne tällaista ukkoa, joka ei enää ole kaunis eikä hieno?…
— Tahdon… Sinä miellytät minua sellaisenasi, rakas lapsenpiika!… Mutta et sinä kaunis olekaan!…
Päästäen ovenpuoliskon irti hän huusi vanhukselle:
— Mutta livistä jo tiehesi!… sinulla ei ole montakaan minuuttia!…