Ja hän jatkoi nauraen, välittämättä miesparan kauhistuksesta:
— Saat luultavasti lämpimän vastaanoton kotona, ettäs tiedät!…
Untuvan tulo Launayn ruokasaliin, missä setä ja täti jo istuivat pöydän ääressä, herätti suurta huomiota. Mathilda-täti ja Albert-setä nousivat huudahtaen ihastuksesta ja palvelijakin uskalsi murahtaa tyytyväisenä.
* * * * *
Asian laita oli se, että kaikki jumaloivat Untuvaa tässä vanhassa talossa, missä hän oli viettänyt aikaisimman lapsuutensa, ja minne hän vieläkin riemulla palasi aina kun hänen vain onnistui paeta kodistaan.
Untuva oli ollut kymmenen vuoden vanha, kun hänen äitinsä mentyään uusiin naimisiin anasti hänet noilta vanhuksilta, jotka olivat tottuneet pitämään häntä omana lapsenaan. Ero oli heille hirveä; samoin pikku tytöllekin, joka pelkäsi tulevaisuutta.
Hänen äitinsä oli torunut ja töykkinyt häntä lapsuudesta saakka, vanha setä ja vanha täti olivat aina vain hellineet ja hoivanneet tyttöstänsä ja sittemmin oli hän saanut lakkaamatta heittelehtiä hyväilyjen ja sättimisten välillä rouva d'Avesnesin asuessa Pont-sur-Sarthessa, joten Coryse, joka pohjaltaan oli iloluontoinen, oli vähitellen hautoessaan kaikkia mietteitään muuttunut alakuloiseksi ja eli ainaisen levottomuuden vallassa.
Hän oli ruvennut jo aivan pienenä askartelemaan päällään istuessaan pikkaraisessa tuolissaan haarniskoitujen ja asestettujen esi-isiensä kuvien liikkumattomien katseitten alla, molempien vanhusten välissä, jotka eivät irroittaneet silmiään hänen kiharapäästään.
Hän mietti, kuinka hauskaa oli elää ja nauraa, kieriskellä suuren salin matolla taikka nurmikolla synkässä puutarhassa, joka hänestä tuntui olevan tulvillaan aurinkoa ja iloa. Hän ajatteli, miten hupaista oli jutella koirien, hevosten, lintujen, lelujen ja kukkien kanssa. Mutta hän tiesi myöskin, että on loppu pitkällä ilollakin. Jonakin päivänä, kenties jo huomenna, on hän illemmalla kuuleva ison holviportin avautuvan ja raskaiden vaunujen tutusti kolisten vierivän sisälle. Silloin on Albert-setä kallistava raskaan ruumiinsa hänen puoleensa ja sanova suudellen häntä hieman säälivästi:
— Untuva, äitisi on tullut kotiin… sinun pitää mennä Claudinen kanssa häntä vastaan.