— Mitä, olenko minä muka vaativainen?… huusi Coryse suuttuneena. — Missä suhteessa vaativainen?… Kolme kuukautta sitten täytin kuusitoista vuotta… eikä kukaan ole vielä kosinut minua, mikäli minä tiedän?…
— Onpahan!… Muuan henkilö kosii sinua nyt… ja sinä annat kieltävän vastauksen tietämättä edes kuka hän on…
— Sen tähden, että minä en tahdo mennä naimisiin upseerin kanssa… En ikinä!… Tunnen nuo täkäläiset upseerinrouvat!… niistä ei ole puutetta näissä neljässä rykmentissä… enkä mistään hinnasta haluaisi olla heidän sijassaan!… Se ei sovi minun luonteelleni… En ole kylliksi kohtelias… Tiedän, että jos minun everstilläni olisi sellainen vaimo kuin rouva de Bassigny, esimerkiksi… niin minua ei voitaisi millään pakottaa menemään tervehdyskäynnille hänen luokseen, ei millään!…
Ja kääntyen salin perälle kuin etsiäkseen sieltäpäin tukea hän kysyi:
— Enkö olekin oikeassa, Marc-setä?…
Antamatta Marc-sedälle aikaa vastata, rouva de Bray selitti:
— Tämä ei ole setäsi asia… Tahdotko sinä vai etkö kuulla minua hetkisen?…
Ja hän ilmoitti juhlallisella äänellä:
— Henkilö, joka osoittaa sinulle sen kunnian, että pyytää sinua vaimokseen, on Aubièresin herttua.
Markiisitar pysähtyi odottaen tyttärensä ihmettelynhuudahdusta. Corysen sirot pikku kasvot ilmaisivatkin ääretöntä kummastusta, ja hänen äitinsä piti sitä ihastuksen puuskana sekä kysyi voitonriemuisin ilmein: