— Tiedän senkin!… ja olen herra d'Aubièresille hyvin kiitollinen… Pidänkin muuten hänestä oikein paljon…
— Pidättekö siis hänestä?…
— Kaikesta sydämestäni… Hän on ehdottomasti meillä kävijöistä se, josta pidän eniten…
— Mutta siinä tapauksessa en voi käsittää…
— Mitä ihmettä, ettekö te voi käsittää sitä?… Ja minusta se on päivänselvää!… Minä pidän herra d'Aubièresta samoin kuin pidän rouva de Jarvillesta, esimerkiksi… tai apotti Châtelista… Pidän heistä pitääkseni… enkä mennäkseni naimisiin, tuhat tulimmaista!…
— Lapseni, huomaan, että te ette tiedä, mitä avioliitto on…
— Niin, kyllä onkin totta, etten sitä tiedä!… Mutta voinhan toki kuvitella, mitä se on… Ainahan ihminen kuvittelee jos jotakin, eikö totta?… Ja minä tahdon… mennessäni naimisiin… rakastaa tulevaa miestäni toisin kuin nyt rakastan herra d'Aubièresia ja apotti Châtelia… ja niin edespäin!…
— Niin… Te olette hieman tuntehikas… kuten kaikki nuoret tytöt…
— Minäkö?… — huudahti Untuva harmistuneena, — minä en ole pennin edestä tuntehikas!…
Hän mietti hetkisen ja oikaisi äskeisen lausuntonsa vasten tahtoaan hieman hämmentyneenä: