— No niin — sanoi hän katsellen tyttöstä sangen mieltyneesti. Ellen erehdy, pystytte juuri te parhaiten panemaan arvoa sellaisille ihmisille, jotka eivät ole "huonoja ystäviä", kuten te sanotte… Luulisinpa teidän ihailevan niitä, jotka auttavat toisia?…
— Pidänkin heistä, jos he ovat yksilöitä, mutta en, jos on kysymys yhdistyksistä…
Isä de Ragon jäi sanattomana katselemaan Untuvaa.
Koko Pont-sur-Sarthessa oleskelunsa aikana oli tämä kuusitoistavuotias koulutyttö ensimmäinen hänen kohtaamansa "ajatteleva" olento.
Huomatessaan tyttösen, joka piti hänen vaikenemistaan lähtömerkkinä, aikovan poistua hän kysyi:
— Te olette varmaankin lukenut paljon?…
— En ole… paljoakaan…
— Siinä tapauksessa olette te paljon ajatellut vakavia asioita.
— Toisinaan… hevosen selässä… Etenkin ratsastaessani minä tuumin sellaisia… Silloin en voi nukahtaa mietteisiini… Ja sentähden minä käytän tilaisuutta miettiäkseni… mutta vain vaistomaisesti…
— Ja… onko siis näiden mietteiden tuloksena vastenmielisyys veljeskuntaamme kohtaan?…