— Tavallaan!… Se ei minusta ensinkään tee minkään veljeskunnan vaikutusta… ainakaan ei hengellisen veljeskunnan… Dominikaaneja, maristeja, kapusiineja, oratooriomunkkeja j.n.e., j.n.e., kutsuisin minä veljeskunniksi… sillä he syventyvät Jumalaan, he saarnaavat, he tekevät vain sellaista, mikä minusta onkin hengenmiesten tehtävä… Te puolestanne olette aivankuin jonkinlainen yhdistys… Te harrastatte avioliittoja, politiikkaa, vähän kaikkea… Sanalla sanoen… minä pelkään teitä!… Ja kuitenkaan en minä, Jumala tietäköön, ole arimpia…
— Vakuutan teille, lapseni, että me työskentelemme vain ihmiskunnan onneksi ja autuudeksi…
— Sen onneksi… maan päällä, myönnän mielelläni!… Mutta autuudeksi?… En usko teidän siitä paljoakaan välittävän… Ja mitä sitten teidän ihmiskuntaanne tulee, niin se rajoittuu vain hienoon maailmaan… Aivan samoin kuin äitinikin ihmiskunta… Tunnen tuon!…
— Huomaan teillä olevan vahvat ennakkoluulot meitä vastaan… Mutta te olette väärässä, lapseni…
— Oi!… vakuutti Untuva kohteliaasti — yhtäpaljon vastustan vapaamuurarejakin, esimerkiksi… Vihaan ylipäänsä kaikkia, jotka liittoutuvat voittaakseen eristäytyneet…
— Tuollainen viha voi viedä pitkälle…
— Niin voikin!… Kas, kun minä ollessani hyvin pieni… kävin hoitajani kanssa ostoksilla, ja kuulin sivukatujen pikkukauppias-parkojen valittelevan… niin, miltei itkevän, kertoessaan, että suurten kauppapuotien ilmestyttyä Benediktiinienkadulle ja Carnot'n torille heidän liikkeensä eivät enää menestyneet… näin, miten vähitellen sulettiin yhä useampia entisiä kauppoja… kuulin puhuttavan tämän ja tuon kauppiaan vararikosta… niin minä olin aivan raivoissani noille suunnattomille kauppahuoneille, jotka murskasivat kaikki pienet liikkeet… ja monena iltana rukoillessani minä huusin kaikin voimin Jumalaa, että hän päättäisi kerrankin hävittää yöllä kaiken tuon…
— Mutta sehän oli hirvittävä ajatus…
— Mahdollisesti!… En puolustakaan sitä!… Mutta joka tapauksessa ajattelin niin!… En tietystikään kertonut sitä Albert-sedälle ja Mathilda-tädille… se ei kuulunut heihin… Ei mitenkään!… Enhän minä sitäpaitsi siihen aikaan milloinkaan ilmaissut ajatuksiani kenellekään…
— Tuskinpa te teette sitä nytkään, vai kuinka?…