— Oi! kyllä!… Nyt minä voin kertoa tuollaiset asiat apotti Châtelille ja Marc-sedälle…
— Ah! tosiaankin!… virkkoi jesuiitta hymyillen väkinäisesti. — Herra de Brayhan on sosialisti… tai on ainakin esiintynyt sellaisena viime vaaleissa?…
— Se ei ole totta… — sanoi Untuva jyrkästi, hän ei sietänyt sitä, että ihmiset arvostelivat Marc-setää. — Te sotkette!… Herra de Bray ei ole, vaikkakin hän on sosialisti, kuten te sitä nimitätte… koettanut sen avulla tulla valituksi… Hän esiintyi ilman päällekirjoitusta…
— Ja epäonnistui…
Niissä vaaleissa oli juuri "isien" suosikki tullut valituksi. Untuva vastasi kiukustuneena:
— Niinpä niinkin… Valituksi tulemiseen tarvitaan paljon rahaa…
Sitten hän nousi seisomaan odottamatta jesuiitan lopettamismerkkiä, — isä olikin aivan unohtautunut kuuntelemaan tämän pienen uudenajan olion puhetta, joka niin suuresti erosi hänen tähänastisista kokemuksistaan —, ja lisäsi hieman veitikkamaisesti:
— Mutta en uskalla pidättää teitä enää!… Teillähän oli niin kiire… Ja varmaankin kaikki nuo naiset kappelissa vapisevat kärsimättömyydestä…
Isä de Ragonkin nousi, Untuvan aikoessa väistyä syrjään päästääkseen hänet ensimmäisenä ovesta sanoi hän hymyillen hyvin kohteliaasti:
— Ei mitenkään… Te ette ole enää pieni tyttö… ja pian te kenties jo olette "rouva herttuatar"…