— No?… oletko tyytyväinen isä de Ragoniin?…
— Olenpa niinkin… varsin tyytyväinen!… vastasi tyttönen huolettomasti.
Mutta mietittyään hetkisen hän lisäsi:
— Mutta en tiedä onko hän yhtä tyytyväinen minuun…
— Mitä sinä sitten sanoit hänelle?… — kysyi herra de Bray hieman levottomana.
— Paljon asioita… Keskustelu hyppelehti sinne tänne…
— Menen tapaamaan häntä huomisaamuna, sanoi markiisitar kylmemmin, — ja hän kertoo minulle, mitä on tapahtunut…
— Niin, mutta… — Untuva huomautti hiljaisesti, — minähän voisin yhtä hyvin itse kertoa sen teille… sillä siellä ei tottapuhuen tapahtunut mitään…
— Niinkö… Sepä merkillistä!…
— Miksi se muka olisi merkillistä?…