— Koska sinä näytät noin hämmentyneeltä…
— Minäkö!… En ikinä!… Miksi minun muka pitäisi näyttää hämmentyneeltä?…
— Enhän minä tiedä…
— Minä vielä vähemmin!… Te tahdoitte, että minä menisin keskustelemaan isä de Ragonin kanssa… Menin siis sinne… Me keskustelimme… Siinä kaikki!…
— Mitään epämiellyttävää ei siis tapahtunut?…
— Ei suinkaan… Hän on hyvin kohtelias… liiaksikin!… Samoin minäkin… En tosin liiaksi, mutta sentään tarpeeksi… jos sitäkään!… Luulen, nimittäin, ettei hän oikein hyväksynyt mitään siitä, mitä hänelle sanoin… eikä hänkään saanut minua sanoillaan vakuutetuksi, se on varmaa… Mutta muuten olemme me aivan kuin ennenkin…
— Toisin sanoen… — kysyi rouva de Bray käyttäen palvelijan poissaoloa hyväkseen, — sinä et siis vielä ole päättänyt mennä naimisiin Aubièresin herttuan kanssa?…
— Olen päinvastoin päättänyt olla ottamatta häntä…
Ja kääntyen Marc-sedän puoleen hän lisäsi:
— Annan hänelle vastaukseni tänä iltana… Etkö sanonut hänen tulevan?…