— Ei missään nimessä!… huusi markiisitar julmistuneena. — Te ette saa vastata hänelle tänä iltana!… On järjetöntä kieltäytyä sellaisesta harkisematta asiaa!…
— Mutta minähän olen harkinnut sitä!… minähän en ole muuta tehnytkään kuin harkinnut… Eilisestä alkaen olen harkinnut aivan menehtyäkseni!…
— Teidän täytyy vielä odottaa, ennenkuin annatte vastauksenne Aubièresin herttualle…
— Mitä minun muka täytyisi odottaa?… Ei… minä en tahdo kiusata häntä turhalla toivolla… Se on nytkin jo kestänyt liian kauan…
— Kiellän teitä puhumasta hänen kanssaan tänään!… — sanoi markiisitar käskevästi nousten seisomaan.
Ja nähdessään, ettei Untuva tullutkaan saliin, vaan nousi ylös portaita, hän kysyi:
— No?… Minne te menette?…
— Huoneeseeni…
— Teidän on jäätävä tänne…
Tyttönen lensi tulipunaiseksi ja vastasi suorasukaisesti: