— Minusta se on samantekevä!… Mutta, jos jään tänne, niin silloin minä myöskin sanon herra d'Aubièresille sanottavani… ja ilmoitan hänelle lopullisesti päättäneeni, etten milloinkaan… en milloinkaan mene hänen kanssaan naimisiin…
— Olette hullu!…
— Sitä te ette sano minulle ensimmäistä kertaa!…
— Kas, siinähän hän onkin!… — huudahti markiisitar äkkiä kehoittaen suurella kädenliikkeellä heitä kuulemaan, miten ovikello kilisi…
— Oi!… Sen parempi!… — huokasi Untuva. — Haluan sydämeni pohjasta vapautua tästä taakasta!…
Hän meni sisäänastuvaa everstiä vastaan, ja sanoi hänelle kevyesti:
— Herra d'Aubières, haluaisin puhua kanssanne… Tahdotteko tulla puutarhaan, kuten eilen illalla?…
Ja kulkiessaan hymyillen alas portaita lisäsi hän matalalla äänellä:
— … Mutta suutelematta minua…
Eversti seurasi häntä tottelevaisesti. Hän oli hyvin kiihoittunut, mutta ymmärsi kuitenkin rakkaudestaan huolimatta, mikä häntä odotti. Ennenkuin Coryse oli ehtinyt avata suutansakaan, kysyi hän liikuttavalla äänellään arasti: