— Olkaa huoleti, neiti Coryse. En ole kertova ainoallekaan ihmiselle kukkien hautausmaasta…
Ja hän lisäsi alakuloisesti:
— Pieni hautausmaaparka!… Minäkin, vaikkakaan en juuri muistuta kukkasia, olen tullut siihen haudatuksi tänä iltana… lopullisesti haudatuksi…
— Voi sentään!… — huudahti Coryse — rupeatteko te taasen miettimään tuota kaikkea!…
— En… Mutta ettekö te tahtoisi päästää minua ulos puutarhaportista?… En viitsisi palata talon kautta… Näyttäisin paisuneine silmineni hyvin naurettavalta… Tulen kuitenkin huomenna aamupäivällä tapaamaan Marcia…
— Pidättekö te paljon Marc-sedästä?…
— Hyvin paljon… Me olemme lapsuuden tovereita…
— Oletteko te samanikäiset?…
— Hän on kolme vuotta minua nuorempi…
— Se ei merkitse mitään!…