Rouva de Bray, jonka käytöstapa ja ulkonäkö olivat hyvin hienostumattomat, moitti lakkaamatta tytärtään sivistymättömyydestä ja siitä, ettei tämä omannut hitustakaan tuota arvokkuutta, joka oli "Avesnesein sukuperintöä".
* * * * *
Herra de Bray, kokonaan ymmällään nähdessään Corysen aivan vastoin tapojaan itkevän, ajatteli vain hänen lohduttamistaan parhaansa mukaan.
— Älähän, pikku Untuva… Ole nyt järkevä… Kaikki vielä järjestyy…
Tyttö vastasi pudistaen masentuneena pörröttynyttä päätänsä:
— Kaikki järjestyy, jos minä menen naimisiin herra d'Aubièresin kanssa, eikö niin?… No!… Ei mikään olisi minusta sen parempaa, ei mikään!… ellen tietäisi, että niin menetellessäni tekisin pahasti ja että saattaisin hänet onnettomaksi… Muuten ottaisin hänet paikalla… jotta minusta päästäisiin…
— Kuinka sinä voit puhua noin rumasti?
— Enhän tarkoita sinua… sen tiedät hyvästi…
— Mutta eihän äitisikään toivo sinun lähtevän…
— Eikö!… Hänhän ei muuta ajattelekaan! Hän pelkää kovasti, etten minä mene naimisiin… ja ennen kaikkea, etten minä tee hyviä kauppoja!… Eikä se johdu hänen halustaan tehdä minut onnelliseksi… mitä vielä… sehän on sivuasia… vaan yksinomaan hänen turhamaisuudestaan… Hän tahtoo tyydytyksekseen tuntea olevansa joidenkin ihmisten kadehtima… musertaa muut Pont-sur-Sarthen asujaimet… ja tehdä kiusaa ystävilleen… Se on ainoa syy…