— Sinun perintösi?…
— Ei!… Vaikkakaan en itse viitsi toitottaa sitä kaupungilla, niin en kuitenkaan surisi, jos se tulisi muuten tietyksi…
— Kas vain!… — virkkoi Untuva kummastuneena. — Tahdotko sinä, joka et koskaan välitä tekemästäsi vaikutuksesta… siis nyt, että ihmiset saisivat tietää sinun tulleen rikkaaksi?…
— Tahdon, mutta vain siksi, etten halua kuulla heidän… nähdessään minun käyttävän paljon rahaa vaaleihin… väittävän jonkun yhdistyksen tukevan minua… Tuo tapa politikoida toisten rahoilla sydämistyttää minua suuresti… Se on minusta peräti vastenmielistä…
— En ymmärrä, mikä yhdistys voisi auttaa sinua… kun sinä esiinnyt itsenäisine aatteinesi… liittymättä mihinkään puolueeseen?…
— Aivan oikein… Mutta he sanoisivat niin joka tapauksessa…
— Sama se!… — julisti Coryse silmät säteillen veitikkamaisuutta. — Minä toimitan itselleni suurenmoisen huvin tänä aamuna!… Mitä kello on?…
Marc-setä katseli kelloaan:
— Neljännestä vailla yhdeksän…
— Silloin ehdin vielä, jos kiiruhdan… Hän huusi kaikin voimin: