— Jean!…
Vanha kuski näyttäytyi tallin ovella, missä hänellä oli tapana oleskella aina, milloin hänen pieni emäntänsä ei kaivannut hänen palveluksiaan.
— Pukeudu joutuun!… Meidän täytyy lähteä heti kohta!… Meidän on kiire… Minun on ehdittävä Girondinien torille kymmenessä minuutissa…
Sisäkkö kulki pihan poikki matkalla ulkohuoneisiin; Coryse huusi:
— Onko rouva markiisitar mennyt ulos?…
— Ei ole, neiti…
— Sepä mainiota!… — mutisi tyttönen. Pelkäsin hänen jo olevan siellä ennen minua…
Ja heittäen Marc-sedälle lentosuukkosen hän hävisi nauraen.
Neljännestunnin kuluttua soitti Untuva jesuiittain ovikelloa.
— Eikö isä de Ragon ole paraikaa messussa?… kysyi hän portinvartia-veljeltä ovella.