Hän lähetti pojan lainaamaan Isolta-Niilolta nelikonmittaa.
"Mitähän hän sillä tekee?" tuumi Iso-Niilo ja veti mitan pohjaan tervaa, jotta siihen tarttuisi jotakin mitattavasta tavarasta. Ja siihen tarttui kun tarttuikin, sillä kun mitta tuli kotiin, riippui siinä kolme uuden uutukaista hopearahaa.
"Mitä kummaa!" sanoi Iso-Niilo ja karkasi paikalla Pikku-Niilon kimppuun: "mistä sinä olet saanut niin paljon rahaa?"
"Hevosnahastani vain. Minä myin sen illalla!"
"Olipa se hyvä hinta!" sanoi Iso-Niilo, riensi kotiin, otti kirveen ja iski kaikkia neljää hevostaan kalloon. Sitten hän nylki ne ja kuljetti nahat kaupunkiin.
"Nahkoja kaupan, nahkoja kaupan! ostakaa pois nahkoja!" huuteli hän pitkin katuja.
Kaikki suutarit ja nahkurit riensivät kysymään mitä hän niistä tahtoi.
"Nelikollisen rahaa kappaleelta!" vastasi Iso-Niilo. "Oletko hullu?" kysyivät kaikki. "Luuletko että meillä on rahaa nelikoittain?"
"Nahkoja, nahkoja! ostakaa pois nahkoja!" huusi hän huutamistaan, ja määräsi kaikille, jotka kysyivät hintaa, nelikollisen rahaa kappaleelta.
"Hän tekee meistä pilkkaa", päättelivät kaikki, ja suutarit kävivät kiinni hihnoihinsa ja nahkurit esiliinoihinsa ja kaikki he rupesivat hutkimaan Isoa-Niiloa.