"Ettekö kuule!" huusi majatalon isäntä minkä jaksoi, "poikanne lähetti teille lasillisen simaa!"
Hän toisti sanansa ja toisti ne vielä toisenkin kerran, mutta kun ei akka liikahtanut paikaltaan, suuttui hän ja viskasi lasin hänen silmilleen, jotta sima valui alas kasvoja ja koko akka meni nurin. Hänet oli nimittäin vain asetettu istumaan millään lailla kiinni sitomatta.
"Hyvät ihmiset!" huusi Pikku-Niilo, karkasi ulos ja kävi kiinni majatalon isännän rintapieliin. "Nyt sinä olet tappanut isoäitini! Katso nyt, eikös olekin suuri reikä hänen otsassaan!"
"Voi, voi sitä onnettomuutta!" huusi majatalon isäntä ja väänteli käsiään. "Semmoista siitä tulee, kun minä olen niin tuittupäinen! Pikku-Niilo kulta, minä annan sinulle kokonaisen nelikollisen rahaa ja pidän sinun isoäidillesi niin komeat hautajaiset, etten omalle isoäidilleni voisi parempia pitää. Mutta pidä sinä vain suusi kiinni, muuten panevat minulta pään poikki, ja se olisi aika ilkeää!"
Pikku-Niilo sai nelikollisen rahaa, ja majatalon isäntä piti hänen isoäidillensä niin komeat hautajaiset, ettei hän omalle isoäidilleen olisi voinut parempia pitää.
Kun Pikku-Niilo taas oli päässyt kotiin kaikkine rahoineen, lähetti hän pojan pyytämään Isolta-Niilolta lainaksi nelikonmittaa.
"Mitä kummaa?" sanoi Iso-Niilo, "minähän löin hänet kuoliaaksi! Kyllä minun nyt täytyy lähteä tutkimaan kuinka tämän asian laita on!" ja niin hän itse läksi viemään nelikonmittaa Pikku-Niilolle.
"Mistä kummasta sinä olet saanut kaikki nämä rahat?" kysyi hän, ja hänen silmänsä menivät pystyyn, kun hän näki miten paljon rahaa oli tullut lisää.
"Mummoni sinä tapoit etkä minua!" selitti Pikku-Niilo. "Minä myin hänet ja sain hänestä nelikollisen!"
"Olipa siinä hintaa!" sanoi Iso-Niilo, riensi kotiin, otti kirveen ja löi paikalla kuoliaaksi isoäitinsä. Sitten hän asetti hänet vankkureihin, ajoi kaupunkiin, missä apteekkari asui, ja kysyi häneltä halusiko hän ostaa kuolleen ihmisen.