"Kuka se sitten on, ja mistä te olette sen saanut?" kysyi apteekkari.
"Se on isoäitini!" selitti Iso-Niilo. "Minä olen lyönyt hänet kuoliaaksi ja tahdon hänestä nelikollisen rahaa!"
"Jumala varjelkoon!" sanoi apteekkari. "Jo te nyt laskette lorua! Älkää toki sellaisia puhuko, sillä tehän saatatte päänne menettää!" Ja sitten rupesi apteekkari selittämään hänelle kuinka kauhean pahasti hän oli tehnyt ja kuinka häijy ihminen hän oli ja että hänen pitäisi saada rangaistus. Silloin pelästyi Iso-Niilo niin, että hän paikalla syöksyi ulos apteekista, hyppäsi suoraa päätä rattaille, läiskäytti piiskaa ja ajoi kotiin. Mutta apteekkari ja kaikki muut luulivat häntä hulluksi ja antoivat hänen sentähden mennä menojaan.
"Kyllä minä nyt sinulle maksan!" sanoi Iso-Niilo päästyään maantielle, "niin, niin, Pikku-Niilo, kyllä minä nyt sinulle maksan!" Ja tultuaan kotiin otti hän suurimman säkin minkä saattoi löytää, läksi Pikku-Niilon luo ja sanoi: "Nyt sinä taas olet narrannut minua! Ensin minä tapoin kaikki hevoseni ja sitten vanhan isoäitini. Se on kaikki sinun syysi. Mutta et sinä enää minua narraa!" ja sitten hän hyökkäsi Pikku-Niilon niskaan, pisti hänet säkkiinsä, nosti säkin selkäänsä ja huusi mennessään: "Nyt minä vien sinut veteen ja hukutan sinut!"
Joelle oli hyvän matkaa, ja Pikku-Niilo painoi selässä aika lailla.
Tie vei aivan kirkon ohi, urut soivat ja kansa veisasi kauniisti.
Iso-Niilo päästi taakkansa kirkon oven eteen ja tunsi, että tekisi
hyvää poiketa kuulemaan virttä ennenkuin jatkaa matkaa. Eihän
Pikku-Niilo voi päästä mihinkään, kaikki ihmisethän ovat kirkossa. Ja
Iso-Niilo meni kirkkoon.
"Voi nyt kuitenkin! voi nyt kuitenkin!" voivotteli Pikku-Niilo säkissä. Hän kääntelihe ja vääntelihe, mutta ei mitenkään saanut auki sidettä. Samassa tulla kuhnusteli tietä myöten vanha paimenukko. Hänen hiuksensa olivat lumivalkeat, hänen kädessään oli pitkä sauva ja hän ajoi karjalaumaa. Härät ja lehmät sotkivat jalkoihinsa säkin, jossa Pikku-Niilo istui, niin että se meni kumoon.
"Voi nyt kuitenkin!" huokasi Pikku-Niilo, "minä olen niin nuori ja minun täytyy jo lähteä taivaan valtakuntaan!"
"Ja minä poloinen!" sanoi paimenukko, "olen niin vanha enkä vielä pääse sinne!"
"Päästä auki säkki!" huusi Pikku-Niilo, "ja tule tänne minun sijaani, niin pääset paikalla taivaan valtakuntaan."
"Kovin mielelläni!" sanoi paimen ja päästi auki säkin, josta
Pikku-Niilo paikalla pötkähti maantielle.