Kerran hän tuli ajatelleeksi: "on se sentään hullunkurista, ettei sitä prinsessaa nyt saa nähdä. Kaikki kehuvat hänen kauneuttaan! mutta mitä koko kauneudesta, kun hänen alituisesti täytyy istua suuressa kuparilinnassa kaikkien niiden tornien takana. — Enkö minä nyt millään saisi häntä nähdä? — — Missä tulukseni ovatkaan?" ja samassa hän iski tulta. Heti paikalla tuli koira, jonka silmät olivat kahvikupin kokoiset.
"Tosin nyt on keskiyö", sanoi sotamies, "mutta minä tahtoisin niin kovin mielelläni nähdä prinsessan, vain pikkuruikkuisen silmänräpäyksen!"
Koira katosi paikalla, ja ennenkuin sotamies desikään, oli se jo palannut ja tuonut mukanaan prinsessan. Prinsessa istui nukkuen koiran selässä. Ihanainen hän oli, jokainen saattoi nähdä, että hän oli todellinen prinsessa; sotamies ei voinut pidättyä, hänen täytyi suudella häntä, sillä hän oli todellinen sotamies.
Sitten koira taas lennätti pois prinsessan, mutta aamulla, kun kuningas ja kuningatar joivat teetä, kertoi prinsessa yöllä nähneensä niin kummallista unta jostakin koirasta ja sotamiehestä. Hän oli ratsastanut koiran selässä, ja sotamies oli suudellut häntä.
"Se on todella korea juttu!" sanoi kuningatar.
Muuan vanha hovinainen pantiin seuraavaksi yöksi valvomaan prinsessan vuoteen ääreen. Pitihän siitä saada selvä, oliko se nyt unta vai mitä se oikein oli.
Sotamies rupesi taas niin ikävöimään sitä ihanaa prinsessaa, ja yöllä meni koira häntä noutamaan. Se juoksi minkä pääsi, mutta vanha hovinainen veti jalkaansa korkeavartiset saappaat ja juoksi perässä. Hän näki heidän häviävän suureen taloon ja ajatteli: "nyt minä tiedän paikan". Sitten hän veti liidunpalasella ristin porttiin ja läksi kotiin nukkumaan. Pian toi koira prinsessan takaisin. Mutta kun se näki, että sen talon portille, missä sotamies asui, oli piirretty risti, otti se liidunpalasen ja veti ristin joka porttiin koko kaupungissa. Tämä temppu olikin aika sukkela, sillä eihän hovinainen enää voinut löytää oikeaa porttia, kun kaikilla porteilla oli risti.
Varhain aamulla tulivat kuningas, kuningatar, vanha hovinainen ja kaikki upseerit katsomaan missä prinsessa oli käynyt.
"Tuolla!" virkkoi kuningas nähdessään portin, jolla oli risti.
"Eipäs, vaan tuolla, ukkoseni!" sanoi kuningatar, joka näki toisen ristillä varustetun portin.