Sitten panivat he sotamiehen kuninkaan vaunuihin, ja kaikki kolme koiraa juoksi edellä huutaen: "eläköön!" ja pikkupojat vihelsivät ja sotamiehet tekivät kunniaa. Prinsessa pääsi ulos kuparilinnasta ja tuli kuningattareksi, ja siitä hän kyllä oli mielissään! Häitä juotiin kahdeksan päivää, ja koiratkin istuivat pöydässä ja mulkoilivat silmillään.
ISO-NIILO JA PIKKU-NIILO.
Samassa kylässä asui kaksi Niilo-nimistä miestä, mutta toisella oli neljä hevosta ja toisella vain yksi ainoa. Jotta nyt ihmiset voisivat erottaa nämä miehet toisistaan, sanoivat he sitä, jolla oli neljä hevosta, Isoksi-Niiloksi ja sitä, jolla oli yksi hevonen, Pikku-Niiloksi. Kuulkaamme nyt kuinka näiden molempien kävi, sillä tämä on tosi tapaus!
Kaiken viikkoa täytyi Pikku-Niilon kyntää Isolle-Niilolle ja lainata hänelle ainoaa hevostaan; Iso-Niilo kyllä sitten pani kaikki neljä hevostaan auttamaan Pikku-Niiloa, mutta vain kerran viikossa, nimittäin sunnuntaina. Pois tieltä! kuinka Pikku-Niilo paukutti piiskaansa viidelle hevoselle, olivathan ne sinä yhtenä päivänä miltei hänen omansa. Aurinko paistoi niin kauniisti, kirkonkellot kutsuivat jumalanpalvelukseen, pyhävaatteissaan, virsikirja kainalossa kulkivat ihmiset kuulemaan papin saarnaa ja he katsahtivat Pikku-Niiloon, joka kynti viidellä hevosella, ja Pikku-Niilo oli niin tyytyväinen, että vain läiskäytti piiskaansa ja huusi: "hei vain, kaikki hevoseni!"
"Et sinä niin saa sanoa", virkkoi Iso-Niilo, "yksi ainoa hevonenhan on sinun!"
Mutta kun joku kirkkoväestä taas meni sivutse, unohti Pikku-Niilo, ettei hän saisi sanoa sillä lailla, ja huusi: "hei, kaikki hevoseni!"
"Niin, kyllä minä nyt pyydän, että lakkaat!" sanoi Iso-Niilo, "sillä jos sinä vielä kerran noin sanot, isken minä hevostasi kalloon, niin että se kuolee siihen paikkaan, ja silloin se on mennyttä kalua!"
"En minä totisesti enää sano niin!" vakuutti Pikku-Niilo, mutta kun ihmisiä taas kulki ohitse ja he nyökyttivät hänelle hyvää päivää, kävi hän tavattoman hyvälle päälle ja hänestä tuntui niin uljaalta kyntää maitaan näin viidellä hevosella; ja hän läiskäytti piiskaa ja huusi: "hei vain, viisi hevostani!"
"Kyllä minä sinun hevosesi heijaan!" sanoi Iso-Niilo, otti nuijan ja iski Pikku-Niilon ainoaa hevosta otsaan, niin että se kaatui nurin ja kuoli siihen paikkaan.
"Voi, voi, nyt ei minulla ole hevosta ensinkään!" sanoi Pikku-Niilo ja rupesi itkemään. Hän nylki hevosen, otti nahan ja vei sen ullakolle kuivamaan. Sitten hän pisti nahan säkkiin, otti säkin selkäänsä ja läksi kaupunkiin myymään hevosnahkaansa.