Samassa hän makasi lavolla, mutta täysissä vaatteissaan, saappaat ja kalossit jalassa. Kuumia vesipisaroita tippui katosta suoraan hänen kasvoihinsa.
"Huijui!" huusi hän ja karkasi suinpäin alas, päästäkseen suihkukylpyyn. Saunapalvelijalta pääsi paha parahdus, kun hän näki miehen täysissä tamineissaan siellä.
Lääkärinkokelaalla oli vielä niin paljon mielenmalttia, että hän huomasi kuiskata: "olen lyönyt vetoa!" mutta kun hän pääsi omaan huoneeseensa, toimitti hän ensi työkseen niskaansa suuren espanjalaisen kärpäslaastarin ja selkäänsä toisen samallaisen, jotta hulluus häviäisi.
Seuraavana aamuna oli hänen selkänsä verissä. Sen verran oli hän hyötynyt Onnettaren kalosseista.
V. Kopistin muuttuminen.
Tietysti emme vielä ole unohtaneet yövartiaa. No niin, yövartia muisti vihdoin kalossit, jotka oli löytänyt ja vienyt jalassaan sairashuoneelle. Hän nouti ne pois, mutta kun ei luutnantti eivätkä muutkaan sen kadun asukkaat tunnustaneet niitä omikseen, vei hän ne poliisikamariin.
"Ihan ne ovat kuin minun kalossini!" virkkoi eräs herroista kopisteista tarkastaessaan löydettyä tavaraa ja asetti ne omien kalossiensa viereen. "Tuskinpa suutarin silmä osaisi erottaa niitä toisistaan!"
"Herra kopisti!" sanoi palvelija, joka astui huoneeseen papereja kädessä.
Kopisti kääntyi puhumaan miehen kanssa, mutta kun hän oli mennyt ja kopisti taas katsahti kalosseihin, ei hän tietänyt, oikeanpuoliset vaiko vasemmanpuoliset olivat hänen omansa. "Varmaan ne, jotka ovat märät!" päätteli hän. Silloin hän kuitenkin erehtyi, sillä ne kalossit olivat Onnettaren. Mutta miksei poliisikin voisi erehtyä? Kopisti pani kalossit jalkaansa ja pisti toisia papereja taskuunsa, toisia kainaloonsa. Kotona ne olivat luettavat ja jäljennettävät. Mutta sattuipa juuri olemaan sunnuntaiaamupäivä ja kaunis ilma. Eipä olisi hullummaksi lähteä Fredriksbergiin, mietti kopisti ja ryhtyi tuumasta toimeen.
Tuskinpa saattoi löytyä hiljaisempaa ja ahkerampaa ihmistä kuin tämä nuori mies. Suomme sydämestämme, että hän saa hiukan kävellä, hän istuu niin paljon, että käveleminen tekee hänelle ylen hyvää. Alussa kulki hän ajattelematta mitään, eikä kalosseilla siis ollut tilaisuutta näyttää taikavoimaansa.