Oi, sa rakas Augustin, kaikki on pois, pois, pois!
Mutta kaikkein merkillisintä oli sentään, että kun piti sormea padan höyryssä, niin heti voi haistaa, mitä ruokaa keitettiin jokaisessa kaupungin uunissa. Kas, se oli sittenkin toista kuin jokin ruusu.
Nyt tuli prinsessa kaikkien hovinaistensa kanssa kävelylle, ja kun hän kuuli sävelen, jäi hän seisomaan ja näytti niin tyytyväiseltä, sillä hänkin osasi soittaa: Ah, sa rakas Augustin! Se oli ainoa, mitä hän osasi, mutta sen hän soitti yhdellä sormella.
— Sehän on se, minkä minä osaan! sanoi hän, — mahtaa olla sivistynyt sikopaimen! Kuulkaas, menkää sisään ja kysykää häneltä, mitä tuo soittokone maksaa.
Ja sitten piti yhden hovinaisen juosta sisään, mutta hän otti puukengät jalkaansa.
— Mitä sinä tahdot tuosta padasta? sanoi hovinainen.
— Minä tahdon kymmenen suudelmaa prinsessalta! sanoi sikopaimen.
— Herra varjelkoon! sanoi hovinainen.
— Niin, vähemmästä ei voi antaa! sanoi sikopaimen.
— No, mitä hän sanoo? kysyi prinsessa.