— Sitä minä todella en voi sanoa! sanoi hovinainen, — se on niin hirveää!
— Kuiskaa sitten! — Ja sitten hän kuiskasi.
— Hänhän on hävytön! sanoi prinsessa ja läksi heti — mutta kun hän oli mennyt vähän matkaa, helisivät tiuvut taas niin kauniisti:
Ah, sa rakas Augustin,
kaikki on pois, pois, pois!
— Kuulkaas, sanoi prinsessa, — kysykää, tahtooko hän kymmenen suudelmaa minun hovinaisiltani.
— Ei kiitos! sanoi sikopaimen, — kymmenen suudelmaa prinsessalta, tai minä pidän padan.
— Tämä on kauhean ikävää! sanoi prinsessa, — mutta teidän täytyy seisoa minun edessäni, ettei kukaan näe!
Ja hovinaiset asettuivat hänen eteensä, ja sitten he levittivät hameensa, ja sitten sikopaimen sai nuo kymmenen suudelmaa, ja prinsessa sai padan.
No, siitäkös tuli ilo! Koko illan ja koko päivän piti padan kiehua. Ei ollut ainoaakaan uunia koko kaupungissa, josta he eivät olisi tietäneet, mitä siinä keitettiin, niinhyvin kamariherran kuin suutarin luona. Hovinaiset tanssivat ja taputtivat käsiään.
— Me tiedämme, kuka saa makeaa soppaa ja pannukakkuja! Me tiedämme, kuka saa puuroa ja pannupaistia! Kuinka se on mielenkiintoista!