"Jotakin pientä peliä hänen ja veljeni välillä on ollut!" sanoi pormestari. "Hyvä että hän on poissa tieltä; poika saa nyt kaikki ja minä toimitan hänet kelpo ihmisten hoitoon, hänestä voi tulla hyvä käsityöläinen!" — Ja niille sanoille antoi Jumala siunauksensa.
Ja pormestari kutsui pojan luokseen, lupasi pitää hänestä huolta ja sanoi että oli hyvä, että äiti oli kuollut. Ei hän kelvannut mihinkään!
Hänet vietiin kirkkomaahan, köyhien puolelle. Mari istutti pientä ruusupensasta haudalle, poika seisoi vieressä.
"Äiti kulta!" sanoi hän ja kyyneleet valuivat virtoina. "Onko se totta ettei hän kelvannut mihinkään?"
"Hän kelpasi totta totisesti!" sanoi vanha vaimo ja nosti katseensa taivasta kohti. "Minä tiedän sen monen vuoden kokemuksesta ja viime yöstä. Minä sanon sen sinulle, että hän kelpasi! ja Herra Jumala taivaan valtakunnassa sanoo sen niinikään, sanokoon maailma vaan: ettei hän kelvannut mihinkään!"
VIIMEINEN HELMI.
Talo oli rikas ja onnellinen, kaikki sen asukkaat, sekä herrasväet että palvelijat, jopa ystävätkin olivat onnelliset ja iloiset, sillä taloon oli tänään syntynyt perillinen, poika; ja sekä äiti että lapsi olivat hyvissä voimissa.
Lamppu hauskassa makuuhuoneessa oli puoleksi peitetty, raskaat kallisarvoiset silkkiuutimet riippuivat ikkunoiden edessä. Lattiamatto oli paksu ja pehmoinen kuin sammal, kaikki houkutteli uinumaan, nukkumaan, suloisesti lepäämään, ja sairaanhoitajatar lepäsikin, hän nukkui ja hän saattoi sen huoleti tehdä, kaikki oli hyvin, olot perin suotuisat. Talon hyvä haltia seisoi vuoteen ääressä pääpuolella; lapsi lepäsi äidin rinnalla ja sen pään päällä säteili kuin säihkyvä tähtiverkko, jokainen tähti oli niin kirkas, jokainen tähti oli onnen helmi. Elämän hyvät haltiattaret, kaikki olivat he kantaneet lahjansa vastasyntyneelle; terveys, rikkaus, onni, rakkaus täällä loisti ja säteili, sanalla sanoen: kaikki mitä ihmiset maan päällä saattavat toivoa.
"Kaikki tänne on annettu ja kannettu!" sanoi hyvä haltia.
"Ei!" kaikui ääni aivan likeltä ja lapsen hyvä enkeli puhui. "Yksi haltiatar ei vielä ole tuonut lahjaansa, mutta kyllä hän sen tuo, kerran hän sen tuo, vaikka vasta vuosien perästä. Viimeinen helmi puuttuu!"