Tie ei kuitenkaan ollut aivan lyhyt, mutta ilma oli kaunis, taivas kirkas tähtineen ja tähdenlentoineen, sammakot kurnuttivat ojassa ja suossa. Itse seurue alkoi laulaa, laulaen laulun toisensa jälkeen, mutta kamarineuvos ei laulanut eikä katsonut tähtiä; hän ei katsonut edes omia jalkojaan, hän kaatui pitkin pituuttaan aivan ojan viereen. Olisi luullut hänen juoneen liiaksi, mutta tähän ei ollut syynä punssi, vaan avain, joka oli mennyt hänen päähänsä ja heilui siellä.
Vihdoinkin he saapuivat Pohjoisportin vahtihuoneelle, pääsivät sillan yli ja tulivat kaupunkiin.
— Nyt minä taasen olen tyytyväinen! sanoi kamarineuvoksetar. — Tässä on meidän oma porttimme.
— Mutta missä on portinavain? sanoi kamarineuvos. Se ei ollut takataskussa eikä sivutaskussa.
— Auta armias! huudahti kamarineuvoksetar. — Eikö sinulla ole avainta? Sen sinä olet hukannut tehdessäsi avaintemppuja paronin kanssa. Kuinka me nyt pääsemme sisään? Kellonnuora meni, niinkuin tiedät, aamulla poikki, palovartijalla ei ole talonavaimia. Mehän olemme hukassa!
Palvelustyttö rupesi ääneen itkemään; kamarineuvos oli ainoa, joka pysyi tyynenä.
— Meidän täytyy lyödä rikki ruokakauppiaan ikkuna, sanoi hän, — herättää hänet ja siten päästä sisään.
Hän löi rikki ruudun, hän löi rikki kaksi.
— Petersen! huusi hän ja pisti sateenvarjon varren sisään ikkunasta. Silloin kirkaisi kellarikerroksessa asuvan miehen tytär ääneensä. Kellarikerrosmies työnsi auki puodin oven ja huusi: »Palovartija!» ja ennenkuin hän selvästi näki kamarineuvoksen perheen, tunsi sen ja päästi sen sisään, puhalsi palovartija torveensa ja seuraavalta kadulta vastasi toinen palovartija ja puhalsi. Ihmisiä tuli ikkunoihin. — Missä on tuli irti? Mistä meteli kuuluu? kysyivät he vielä sittenkin, kun kamarineuvos jo oli huoneessaan riisumassa takkiaan ja — sieltä löytyi portinavain! Ei taskusta, vaan vuorista; se oli luisunut reikään, joita ei pitäisi olla taskussa.
Siitä illasta lähtien sai portinavain erikoisen merkityksen, eikä yksin kun mentiin viettämään iltaa ulkona, vaan kun istuttiin kotonakin ja kamarineuvos näytti taitoaan ja pani avaimen vastaamaan kysymyksiin.