Halloo, hei, halloo! Aura on siirretty syrjään, kanerva saa rauhassa kasvaa, mutta metsästys menestyy. Halloo, hei! Kuulepa torvien toitotuksia ja koirien haukuntaa! Katsopa metsästysjoukkoa, katsopa kuningasta itseään, kuningas Kristian viidettä! Hän on nuori ja iloinen! Linnassa ja kaupungissa pidetään iloa. Saleissa palaa vahakynttilät, kartanolla soihdut, ja kaupungin katuja valaisevat lyhdyt. Kaikki loistaa uutena. Uusi aateli, Saksasta kutsutut paronit ja kreivit, saavat suosionosoituksia ja lahjoja. Nyt ovat arvonimet ja säätyedut ja saksankieli vallalla.
Silloin kajahtaa aitotanskalainen ääni. Se on kankurin pojan, joka nyt on piispana, se on Kingon ääni, hän veisaa kauniita virsiä.
On toinenkin porvarismiehen poika, viinanlaskijan poika. Hänen ajatuksensa loistaa lain ja oikeuden palveluksessa; hänen lakikirjastaan tuli kultainen pohja kuninkaan nimelle, joka kestää tuleviin aikoihin asti. Tuo porvarispoika, maan mahtavin mies, saa aateliskilven ja samalla vihollisia, joten pyövelin miekka mestauspaikalla riippuu Griffenfeldtin pään päällä. Silloin julistetaan armahdus ja elinkautinen vankeus. Hänet lähetetään kalliosaarelle Trondhjemin rannalle:
»Munkholm — Tanskan St. Helena».
Mutta kevyesti liitää tanssi linnan salissa, siellä on komeutta ja loistoa, siellä on vilkasta soittoa, siellä tanssivat hoviherrat ja -naiset.
* * * * *
— Nyt tulee Fredrik IV:n aika!
Katsopa ylpeää laivaa voittolippuineen! Katsopa vyöryvää merta! Niin, se voi kertoa sankariteoista, Tanskanmaan kunniasta. Me muistamme voittoisia nimiä, sellaisia kuin Sehested ja Gyldenlöve. Me muistamme Hvitfeldtin, joka pelastaakseen tanskalaisen laivaston räjäytti laivansa ja lensi taivaaseen yhdessä Danebrogin, Tanskan lipun kanssa. Me muistelemme tuota aikaa ja sen taistoja ja sankaria, joka Norjan tuntureilta riensi Tanskanmaan avuksi: Peter Tordenskjoldia. Hänen nimensä kajahtaa korviimme ihanalta mereltä, paisuvilta laineilta, rannalta rannalle:
•Löi ukonnuoli kesken ruudinsauhun, katkaisi päivän humun pitkäinen. Pois räätäl' poika pöydältänsä nousi, läks’ matkaan laiva Norjan rannikon. Ja nuori, uljas henki viikinkein taas merta Pohjan voitollisna sousi.»
Tuli tuulahdus Grönlandin rannalta, tuoksu kuin Betlehemin maasta: se kertoi voitoista, jotka Hans Egede ja hänen vaimonsa olivat hankkineet evankeliumin valolle.