»Oli vihurin virkeys äänessään, nous aurinko entein kirkkain. Tavat lainatut kirpos lentämään pois parvina heinäsirkkain.»
Se on nero ja huumorin mies, se on Ludvig Holberg. Tanskalainen näyttämö, hänen suuruutensa linna, on suljettu, ikäänkuin se olisi pahennuksen pesä. Kaikki ilo on haudattu, tanssi, laulu ja musiikki ovat kielletyt ja karkoitetut. Synkkä kristillisyys vallitsee.
* * * * *
»Der Dänenprinz!» joksi hänen äitinsä häntä kutsui, nyt seuraa hänen aikansa, täynnä auringonpaistetta, linnunlaulua, iloa, tanskalaista mieltä ja hupaisuutta: kuningas Fredrik V on kuninkaana. Ja kahleet otetaan pois torin ympäriltä linnan luota. Tanskan näyttämö on jälleen avoinna, sieltä kuuluu naurua ja riemua, sieltä kajahtaa hyvä tuuli. Ja talonpojat ratsastavat, juhlivat kesäntuloa! Tämä on huvin aika, joka seuraa paastoa ja alakuloisuuden aikaa. Kauneus viihtyy, tuottaen kukkia ja hedelmiä sekä sävelten että värien ja veistosten muodossa. Kuuntele Gretryn musiikkia, katsele Londemannin näyttelemistä! Ja Tanskan kuningatar rakastaa kaikkea tanskalaista. Englannin kaunis, lempeä Lovisa, siunatkoon sinua Jumala taivaassaan! Auringonsäteet laulavat raikkaassa kuorossa ylistystä tanskalaisille kuningattarille: Filippa, Elisabet, Lovisa.
Maallinen osa on kauan sitten laskettu hautaan, mutta sielut elävät ja nimet elävät. Jälleen lähettää Englanti kuninkaanmorsion: nuoren ja pian hyljätyn Matilden! Sinusta tulevat aikojen kuluessa runoilijat laulamaan, laulamaan nuoresta sydämestä ja koettelemuksen hetkestä. Ja laululla on valta, kuvaamaton valta kautta aikojen ja kansojen.
Katso linnan paloa, kuningas Kristianin linnan! Sieltä koetetaan pelastaa kallisarvoisimmat tavarat. Katso kuinka Holmenin väki kantaa pois kokonaista korillista hopeatavaraa ja kallisarvoisia esineitä. Suuria rikkauksia siinä on, mutta äkkiä näkevät he avoimesta ovesta, missä liekit loistavat, kuningas Kristian IV pronssisen kuvapatsaan. Silloin he heittävät käsistään aarteet, joita he kantavat; hänen kuvansa on heille paljon enemmän arvoinen! Se heidän täytyy pelastaa, oli se miten painava tahansa. Tuntevathan he hänet Ewaldin laulusta, Hartmannin kauniista sävelestä.
Mahti on sanassa ja laulussa ja kerran on se voimakkaana soiva ja kertova onnettomasta kuningatar Matildesta.
* * * * *
— Nyt selailemme eteenpäin kuvakirjaa.
Ulfeldtin torilla kohoaa häpeäkivi — onko koko maailmassa pystytetty toista sellaista? Länsiportille pystytettiin patsas — kuinka monta lieneekään maailmassa sellaista?