Auringonsäteet suutelivat vierinkiveä, joka oli »vapaudenpatsaan» alustana. Kaikki kirkonkellot soivat, liput liehuivat, kansa osoitti riemuitsevaa kunnioitusta kruununprinssi Fredrikille. Vanhojen ja nuorten sydämissä ja kielillä elivät nimet Bernstorff, Reventlcw, Colbjörnsen. Loistavin silmin ja kiitollisin sydämin luettiin patsaan ihana kirjoitus:
»Kuningas on säätänyt: maaorjuus lakkautettakoon, maalaislait pidettäkööt järjestyksessä ja voimassa, jotta vapaa talonpoika voi olla peloton ja valistunut, ahkera ja kunnollinen, rehellinen kansalainen, onnellinen!»
Mikä auringon päivä! Mikä kyläläisten kesä!
Valon henget lauloivat: »Hyvä kasvaa! Kaunis kasvaa! Pian kaatuu kivi Ulfedtin torilta, mutta Vapauden patsas on seisova auringonpaisteessa, sekä Jumalan että kuninkaan ja kansan siunaamana.».
»On meillä vanha valtatie. maanpiirin kaiken mi kiertää.»
* * * * *
Aava meri on avoinna sekä ystävälle että viholliselle, ja vihollinen tuli. Mahtava Englannin laivasto oli liikkeellä, suurvalta purjehti pientä vastaan. Taistelu oli kova, mutta kansa urhoollista:
»Horjumatta seisoi joka mies, seisoi, taisteli ja kuolla ties.»
Voitti vihollisensa ihailun ja innosti Tanskan runoilijat. Tätä taistelupäivää vietetään vielä tänäkin päivänä liehuvin lipuin. Tanskan kunniakasta »huhtikuun toista päivää» kiirastuorstain taistelua sataman edustalla.
Vuodet kuluivat. Juutinraumassa nähtiin sotalaivasto. Tarkoittiko se Venäjää vaiko Tanskanmaata? Sitä ei tietänyt kukaan, ei edes laivastossa.