Sotakoulun edustalla sijaitsee sodan näyttämö rauhan aikana, keto vailla ruohoa ja kortta, kappale hiekka-aroa, joka on leikattu Afrikan erämaasta, missä kangastus näyttelee ihmeellisiä ilmalinnojaan ja riippuvia puutarhojaan. Mars-kentällä ne nyt olivat vieläkin komeampia, vieläpä ihmeellisempiäkin, sillä nero oli tehnyt ne todellisuudeksi.
— Nykyajan Aladdinin linna on rakennettu! sanottiin. — Päivä päivältä, hetki hetkellä kasvaa sen loisto. Marmorissa ja väreissä upeilevat äärettömät hallit. »Mestari Veretön» liikuttelee täällä teräs- ja rautajäseniään koneitten suuressa pyörösalissa. Metalliin, kiveen, kankaaseen puettuina julistavat taideteokset sitä hengenelämää, joka liikkuu maailman maissa. Taulusalit, kukkaisloisto, kaikki, mitä nero ja käsi kykenevät yhdessä luomaan käsityöläisen työpajassa, on täällä pantu näytteille. Yksinpä muinaisajan muistoja vanhoista linnoista ja turvesoista on saapunut paikalle.
Tuo valtavansuuri kirjava näky on täytynyt pienentää, ahtaa kokoon leikkikaluksi, jotta se voitaisiin esittää, käsittää ja nähdä kokonaisuutena.
Marskentällä oli ikäänkuin suurena joulupöytänä teollisuuden ja taiteen Aladdinin-linna, ja sen ympärille oli asetettu koruja kaikista maista: suuruuden koruja. Jokainen kansallisuus sai tervehdyksen kotoa.
Täällä oli Egyptin kuninkaanlinna, täällä erämaan karavaanitalli. Tullen aurinkoisesta maastaan kiiti beduiini ohitse kamelinsa selässä. Täällä oli venäläisiä talleja tulisine, uljaine arohevosineen. Pieni olkikattoinen tanskalainen talonpoikaistalo Dannebrog-lippuineen sijaitsi Kustaa Vaasan hauskasti puuleikkauksilla varustetun taalalaistalon vieressä. Amerikkalaisia majoja, englantilaisia huviloita, ranskalaisia paviljonkeja, kioskeja, kirkkoja ja teattereja näkyi siroiteltuina kummallisesti huiskinhaiskin, ja tämän kaiken keskellä oli vihreä tuore nurmikko, kirkasta vilisevää vettä, kukkivia pensaita, harvinaisia puita, lasitaloja, joissa uskoi joutuneensa troopillisiin metsiin. Kokonaiset ruusutarhat, jotka olivat kuin Damaskoksesta tuodut, upeilivat katon alla. Mikä väriloisto, mikä tuoksu!
Taidokkaasti tehdyt pisarakiviluolat sulkivat piiriinsä sekä suolaista että makeaa vettä, asettaakseen nähtäväksi kalojen valtakunnan. Jouduttiin alas merenpohjalle, keskelle kaloja ja polyyppeja.
Kaikki tämä, sanoivat ihmiset, on nyt tarjolla Mars-kentällä, ja tämän suuren, runsaan juhlapöydän ympärillä liikuskelee kiirehtivien muurahaislaumojen tavoin koko vilisevä ihmisparvi sekä jalan että pienissä vaunuissa — kaikkien jalat eivät kestä niin väsyttävää retkeä.
Niitä tulee tänne varhaisesta aamusta alkaen myöhään iltaan asti. Höyrylaiva toisensa vieressä liukuu alas Seineä, täpötäynnä ihmisiä, vaunujen määrä kasvaa kasvamistaan, sekä jalkamiesten että hevosella kulkijain joukko kasvaa kasvamistaan, raitiovaunut ja omnibussit ovat tupaten ja ahtaen täynnä, niissä suorastaan riippuu ihmisiä, ja kaikki nämä virrat kulkevat samaa päämäärää kohti: Pariisin näyttelyä! Kaikilla sisäänkäytävillä loistavat Ranskan liput, muiden maiden basaari-rakennuksen ympärillä liehuvat kaikkien kansallisuuksien liput. Koneitten hallista kuuluu humina ja surina, torneista kajauttavat kellolaitteet säveliään, kirkoissa soivat urut. Niihin sekaantuu itämaisista kahviloista kuuluvia sameita, käheitä lauluja. Tämä on kuin Baabelin valtakuntaa, täällä puhutaan baabelinkieltä, tämä on maailman ihme.
Tällaista siellä totitesti oli, tällaisina levisivät tiedot siitä; kuka ei olisi niitä kuullut? Dryadi tiesi kaikki, mitä tässä on sanottu tuosta uudesta kaupunkien kaupungin ihmeestä.
— Lentäkää, te linnut, lentäkää katsomaan ja tulkaa takaisin kertomaan! kuului dryadin rukous.