Ensimmäinen säde sattui dryadiin. Hänen olentonsa hohti välähdellen, niinkuin saippuakupla sammuessaan häviää ja muuttuu pisaraksi, kyyneleeksi, joka putoaa maahan ja häviää.
Dryadi-raukka! Kastepisara, kyynel vain, joka vierii ja katoaa!
* * * * *
Aurinko paistoi Marskentän Fata Morganaan, paistoi yli suuren Pariisin, paistoi pienelle aukealle, jossa korkeitten talojen keskellä oli puita ja loiskiva suihkulähde. Siellä seisoi kastanjapuu, mutta oksat lamassa, lehdet kuihtuneina, puu, joka vielä eilen kohosi elinvoimaisena kuin kevät itse. Nyt se oli kuollut, niin sanottiin, dryadi oli kuollut, mennyt menojaan kuin pilvi, kukaan ei tiedä minne.
Maassa virui kuihtunut, taittunut kastanjakukka. Kirkon vihkivesi ei saattanut herättää sitä eloon. Pian polki ihmisjalka sen soraan.
* * * * *
Tämä kaikki on nähtyä ja elettyä.
Me näimme sen omin silmin näyttelyn aikana Pariisissa 1867, meidän aikanamme, sadun suurena ihmeellisenä aikana.
KANA-KREETAN PERHE.
Kana-Kreeta oli ainoa ihmisasukas uudessa komeassa rakennuksessa, joka oli tehty herraskartanon kanoja ja ankkoja varten. Se sijaitsi samalla paikalla, missä vanha ritarikartano päätykattoineen, torneineen, vallihautoineen ja nostosiltoineen oli ollut. Vieressä rehoitti puitten ja pensaitten ryteikkö; siinä oli ollut puutarha, ja tämä puutarha ulottui aina tuohon suureen järveen asti, joka nyt oli suona. Korpit, varikset ja naakat lensivät kirkuen ja rääkyen vanhojen puiden yli. Siellä oli kihisevä liuta lintuja. Ne eivät vähentyneet, vaikka ampui parveen, päinvastoin ne lisääntyivät. Äänet kuuluivat kanalaan asti, missä Kana-Kreeta istui kananpoikien juoksennellessa hänen puukenkiensä yli. Hän tunsi jokaisen kanan, jokaisen ankan, hän oli tuntenut ne siitä hetkestä asti, jolloin ne lähtivät munasta, hän oli ylpeä kanoistaan ja ankoistaan, ylpeä komeasta rakennuksesta, joka oli tehty niille. Siisti ja soma oli hänen pieni huoneensa, sitä vaati herrasrouva, jonka oma kanala oli. Usein hän tuli tänne hienoine, ylhäisine vieraineen ja näytti »kanojen ja ankkojen kasarmia», joksi hän sitä sanoi.