— Mitä minä sitten teen, jotta saisin runoudesta leipäni?
— Siihen voit ehtiä jo laskiaisena! Rupea härnäämään runoilijoita! Ruoski niiden kirjoituksia, silloin ruoskit heitä itseänsä. Älä haikaile. Anna tulla vain, niin saat pullia, joilla voit elättää sekä itsesi että vaimosi!
— Sepä olikin keksintö! sanoi nuori mies, ja sitten hän ruoski runoilijoita, minkä ehti, kun hänestä itsestään ei tullut runoilijaa.
Tämän me olemme kuulleet tietäjävaimolta, hän tietää mitä voi keksiä.
ONNI VOL PIILLÄ PUUPALIKASSA.
Nyt minä kerron tarinan onnesta. Kaikkihan me tunnemme onnen. Toiset näkevät sen vuodesta vuoteen, toiset vain määrättyinä vuosina, jonakin yksityisenä päivänä, niin, onpa ihmisiä, jotka näkevät sen vain kerran elämässään, mutta kaikki me näemme sen.
Sitähän ei minun tarvitse kertoa, koska jokainen sen tietää, että Jumala lähettää maailmaan pienen lapsen ja laskee sen äidin helmaan — tämä voi tapahtua rikkaassa linnassa ja varakkaassa suojassa, mutta myöskin ulkona kedolla, missä kylmä tuuli puhaltaa. Mutta jokainen ei tiedä — ja se on kuitenkin totta — että Jumala, tuodessaan lapsen, samalla tuo sille onnenlahjan. Sitä ei kuitenkaan panna näkyviin juuri sen viereen, se pannaan jonnekin maailmalle, paikkaan, missä vähimmin luulee löytävänsä sen, ja kuitenkin se aina löytyy, mikä on tässä lohdullista. Lahja saattaa olla kätkettynä omenaan: — niin kävi sen oppineen miehen, jonka nimi on Newton: omena putosi ja hän löysi onnensa. Jollet tunne tarinaa, niin pyydä niitä kertomaan, jotka osaavat. Minulla on kerrottavana toinen tarina, tarina eräästä päärynästä.
Oli muuan mies-raukka, joka oli syntynyt köyhyydessä ja mennyt köyhänä naimisiin. Muuten hän ammatiltaan oli sorvari ja sorvasi varsinkin sateenvarjon varsia ja sateenvarjon renkaita. Mutta hän ansaitsi vain hengen pitimiksi ja eli kädestä suuhun.
— Minä en löydä koskaan onnea! sanoi hän. Tämä on tosiperäinen tarina, saattaapa mainita maan ja paikankin, missä mies eli, mutta se on nyt samantekevää.
Komeimpana koristuksena hänen talonsa ja puutarhansa ympärillä kasvoi punaisia, happamia pihlajanmarjoja. Siellä oli kyllä myöskin päärynäpuu, mutta siihen ei tullut ainoatakaan päärynää, ja kuitenkin oli onni kätketty tähän päärynäpuuhun, kätketty näkymättömiin päärynöihin.