— Minä näin sen! sanoi Päiväpaiste. — Minä näin mitä seurasi!
Eräs pojista asettui savikuoppaan, otti käteensä savikimpaleen, vanutti sitä sormissaan, ja siitä tuli Jasonin kuva, miehen, joka oli noutanut kultaisen taljan.
Toinen pojista juoksi heti niitylle, missä kasvoi mitä erivärisimpiä kukkasia. Hän poimi kourallisen, pusersi ne niin lujasti nyrkkiinsä, että ne ruiskuttivat nestettään hänen silmiinsä, kastelivat renkaan. Sekä lapsen ajatuksissa että käsissä kihisi ja kuhisi ja vuosien perästä puhui suuri kaupunki suuresta maalarista.
Kolmas pojista piteli rengasta niin lujasti suussaan, että helähti, ja kaiku kuului sydämen syvyydestä. Tunteet ja ajatukset kohosivat säveliksi, kohosivat kuin laulavat joutsenet, sukelsivat joutsenten tavoin alas järven syvyyteen, ajatuksen syvään järveen. Hänestä tuli sävelten mestari. Jokainen maa saattoi nyt ajatella: hän kuuluu minulle!
Neljäs pienokainen oli onnistumaton, hän kun muka oli pillipiipari. Hänen täytyi saada pippuria ja voita, niinkuin kipeät kananpojat! Sanat lausuttiin erikoisella äänenpainolla: »pippuria ja voita», tarkoittaen voitelua, ja sitä hän sai. Mutta minulta hän sai päiväpaisteisen suudelman, sanoi Päiväpaiste. — Hän sai kymmenen suudelmaa yhden asemesta. Hän oli runoilijaluonne, häntä kuritettiin ja suudeltiin, mutta onnenrenkaan hän oli saanut onnen kultaiselta joutsenelta. Hänen ajatuksensa lensivät maailmalle kultaisina perhosina, kuolemattomuuden vertauskuvina!
— Se oli pitkä tarina! sanoi Tuuli.
Ja ikävä! sanoi Sade-ilma. — Puhalla minuun, jotta minä jälleen toinnun!
Ja Tuuli puhalsi, ja Päiväpaiste kertoi:
— Onnen joutsen lensi korkealta yli syvän merenlahden, minne kalastajat olivat laskeneet verkkojaan. Köyhin heistä aikoi mennä naimisiin, ja hän menikin.
Hänelle toi joutsen palasen meripihkaa. Meripihka vetää puoleensa, se veti sydämiä talon puoleen. Meripihka on kauneinta suitsutusainetta. Se toi kuin kirkon tuoksua, se toi kuin Jumalan luonnon tuoksua. He tunsivat syvästi kodin onnea, tyytyväisyyttä pienissä oloissaan, ja silloin heidän elämänsä muodostui kokonaiseksi päiväpaistetarinaksi.