— Hävittää sellainen taideteos! sanoivat tuomarit. — Niin, se oli tavattominta!
Koko kansa sanoi samaa, ja sitten miehen tuli saada prinsessa ja puolet valtakuntaa, sillä laki on laki, vaikka se olisikin mitä tavattomin.
Nyt puhallettiin valleilta ja kaikista kaupungin torneista: häät vietetään! Prinsessa ei ollut ollenkaan tyytyväinen tähän, mutta kauniin näköinen hän oli ja komeissa pukimissa. Kirkko loisti kynttiläin valossa myöhään iltaan asti; se näyttää silloin kauneimmalta. Kaupungin aatelisneidot lauloivat ja saattoivat esiin morsiamen, ritaristo lauloi ja seurasi sulhasta. Hän pöyhkeili ikäänkuin ei mikään voisi häntä nöyryyttää.
Nyt lakkasi laulu; syntyi sellainen hiljaisuus, että olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan maahan, mutta keskellä tätä hiljaisuutta lensi ryskien ja meluten auki suuri kirkon ovi — pum, pum! Siellä tuli marssien koko kellokoneisto kirkon keskikäytävää pitkin ja asettui morsiamen ja sulhasen väliin. Kuolleet ihmiset eivät voi kummitella, sen me hyvin tiedämme, mutta taideteos voi kummitella. Runko oli lyöty kappaleiksi, mutta ei henki; taiteen henki kummitteli, eikä se ollut mitään leikintekoa.
Taideteos seisoi siinä ilmielävänä, niinkuin silloin, kun se oli ollut eheä ja koskematon. Kellonlyönnit kajahtelivat toinen toisensa jälkeen, kahteentoista asti, ja henkilöt vilisivät esiin. Ensin tuli Mooses; hänen otsastaan loisti ikäänkuin tulenliekkejä, hän viskasi lain raskaat kivitaulut sulhasen jaloille ja köytti ne kiinni kirkonlattiaan.
— Minä en enää voi nostaa niitä, sanoi Mooses. Sinä olen lyönyt poikki käsivarteni; seiso nyt siinä missä seisot!
Nyt tuli Aatami ja Eeva, tietäjät itäiseltä maalta ja neljä vuodenaikaa. Jokainen sanoi hänelle epämieluisia totuuksia: häpeä!
Mutta hän ei hävennyt.
Kaikki kellonlyöntejä esittävät henkilöt astuivat ulos kellosta ja kaikki kasvoivat hirvittävän suuriksi; tuntui siltä kuin ei olisi ollut tilaa todellisille ihmisille. Ja kun kahdentoista lyönnin vartia astui ulos reuhkalakkeineen ja aamutähtineen, niin syntyi hirveä sekamelska. Vartia astui suoraan sulhasta kohti ja iski häntä aamutähdellä otsaan.
— Makaa siinä! sanoi hän. — Nyt olemme kuitit! Me olemme kostaneet itsemme puolesta, ja mestarin myöskin! Me häviämme.