Ja satakieli lensi — ja aika lensi myöskin.
* * * * *
Kotka seisoi syksyllä pyramiidin huipulla ja näki komean kulkueen runsaasti kuormitettuja kameeleja ja kalliisti puettuja asestettuja miehiä korskuvien arapialaisten hevosten selässä, hevoset hohtivat valkoisina kuin hopea, niiden punaiset sieraimet värisivät, suuri tuuhea harja riippui alas hienojen jalkojen yli. Rikkaat vieraat, kuninkaallinen prinssi Arabianmaasta, kaunis niinkuin prinssin sopii, saapuivat ylpeään taloon, missä nyt haikaranpesä oli tyhjänä. Sen asukkaathan olivat pohjoisessa maassa, mutta he kyllä palaavat pian. Ja juuri sinä päivänä he tulivat, jolloin ilo ja riemu täällä olivat ylimmillään. Täällä olivat hääkemut ja pieni Helga oli morsian, puettuna silkkiin ja jalokiviin. Sulhanen oli nuori prinssi Arabianmaasta, he istuivat pöydän yläpäässä, äidin ja isoisän välillä.
Mutta morsian ei katsellut sulhasen ruskeaa, miehekästä poskea, missä musta parta kähertyi, hän ei katsellut hänen tulisiin, tummiin silmiinsä, jotka tähtäsivät häneen, hän katseli ulos, kohti tuikkivaa, sädehtivää tähteä, joka loisti taivaalta.
Silloin havisivat ilmassa voimakkaat siivenlyönnit, haikarat palasivat. Ja vanha haikarapari, vaikka väsyneenä matkasta ja syystä levon tarpeessa, lensi kuitenkin heti parvekkeen kaidepuulle, he kyllä tiesivät, mikä juhla siellä oli. He olivat jo maan rajalla kuulleet, että pieni Helga oli maalauttanut heidät seinälle, he kuuluivat hänen tarinaansa.
— Se on hyvin kauniisti ajateltu! sanoi haikaraisä.
— Se on hyvin vähän! sanoi haikaraemo. — Vähempää ei voisi olla.
Ja kun Helga näki heidät, nousi hän ja astui ulos parvekkeelle taputtaakseen heidän selkiään. Vanha haikarapari kumarsi kaulallaan ja nuorimmat poikaset katselivat ja olivat tyytyväiset kunniaan, joka tuli heidän osakseen.
Ja Helga katseli loistavaa tähteä, joka kävi yhä kirkkaammaksi; ja sen ja hänen välillään liikkui olento, ilmaa puhtaampi ja siitä syystä näkyväinen, se liiteli aivan hänen likelleen, se oli kuollut kristitty pappi, hänkin saapui hänen suureen juhlaansa, saapui taivaan valtakunnasta.
— Loisto ja kunnia siellä voittavat kaiken, mitä maa tuntee! sanoi hän.