Mutta myllyllä istui Babette ja itki. Ruudi ei ollut käynyt siellä kuuteen päivään, Ruudi, joka oli väärässä ja jonka olisi pitänyt pyytää Babettelta anteeksi, sillä Babettehan rakasti häntä koko sydämestään.
XIII.
Myllärin talossa,
— Kyllä noista ihmisistä on aika vastus, sanoi kamarikissa kyökkikissalle. — Nyt ovat Babetten ja Ruudin välit rikki. Tyttö itkee, eikä poika suinkaan enää ajattele häntä.
— Siitä minä en pidä, sanoi kyökkikissa.
— En minä myöskään, sanoi kamarikissa, — mutta en rupea sitä suremaankaan. Voihan Babette ruveta punaisen poskiparran rakastetuksi. Hän ei ole käynytkään täällä sen jälkeen, kun hän yritti katolle.
Pahat voimat pitävät peliään meissä ja meidän ulkopuolellamme, siihen johtopäätökseen oli Ruudi tullut ja sitä ajatellut. Mitä olikaan tapahtunut hänessä ja hänen ympärillään tuolla ylhäällä vuorella? Olivatko ne näkyjä vaiko kuumehoureista unta? Hän ei ollut koskaan ennen ollut kuumeessa eikä sairaana. Samalla kuin hän tuomitsi Babetten, oli hän luonut katsauksen omaan itseensä. Hän ajatteli sydämensä villiä metsästystä, kuumaa »Föhniä», joka siellä hiljan oli raivonnut. Saattaisiko hän ripittää Babettelle kaikki, jokaisen ajatuksen, joka kiusauksen hetkellä saattoi kehittyä hänessä teoksi? Hän oli kadottanut Babetten sormuksen ja juuri tämän menetyksen avulla oli tyttö voittanut hänet takaisin. Saattoiko tyttö ripittää itsensä hänelle? Ruudin sydän oli pakahtumaisillaan, kun hän ajatteli häntä. Niin monet muistot nousivat: hän näki hänet ilmielävänä, hymyilevänä, tuon hylätyn lapsen. Moni rakkaudensana, jonka tyttö sydämensä kyllyydestä oli hänelle lausunut, välähti päivän pilkkeenä Ruudin sydämeen, ja pian vallitsi siellä täysi auringonpaiste mitä Babetteen tuli.
Hänen täytyi voida ripittäytyä Ruudille, ja hänen piti se tehdä.
Ruudi tuli myllylle. Ripittäytyminen alkoi: se alkoi suudelmalla ja päättyi siihen, että Ruudi oli vikapää, hänen suuri vikansa oli, että hän oli saattanut epäillä Babetten uskollisuutta, ja se oli miltei sietämätön teko hänen puoleltaan. Sellainen epäluulo, sellainen kiihtyminen saattoi syöstä heidät molemmat onnettomuuteen. Niin, aivan varmaan! Ja sentähden piti Babette hänelle pienen saarnan. Se huvitti tyttöä itseään suuresti, ja se puki häntä erinomaisesti; siinä asiassa Ruudi kuitenkin oli oikeassa, että kummitädin sukulainen oli suupaltti!
Babette oli päättänyt polttaa sen kirjan, jonka englantilainen oli hänelle lahjoittanut; hän ei tahtonut omistaa siruakaan, joka saattoi johdattaa englantilaisen hänen mieleensä.