Kuinka tänä päivänä olikaan kuuma, kuuma auringon laskettuakin! Tulta veressä, tulta ilmassa, tulta joka katseessa! Ilma oli tulvillaan kultaa ja ruusuja, elämä oli kultaa ja ruusuja!
— Nyt sinä olet kerrankin mukana! Antaudu nyt virran vietäväksi, sekä sisällisesti että ulkonaisesti.
— En milloinkaan ole ollut niin terve ja iloinen, sanoi nuori taiteilija. — Olet oikeassa, kaikki olette oikeassa: minä olin narri, uneksija. Ihminen kuuluu todellisuuden eikä mielikuvituksen maailmaan.
Laulun ja kitaran soidessa lähtivät nuoret miehet tuona tähtikirkkaana iltana osteriasta kuljeskelemaan pikkukaduille. Molemmat hehkuvat neilikat, Campagnan tyttäret, olivat mukana kulkueessa.
Angelon huoneessa, missä oli huiskin haiskin luonnoksia, pois viskottuja lehtiä ja hehkuvia, aistillisen upeita kuvia, hiljenivät äänet, mutta eivät silti menettäneet tulisuuttaan. Monella lehdellä lattialla nähtiin piirustus, joka aivan muistutti Campagnan tyttäriä erilaisissa voimakkaan kauniissa asennoissa, ja kuitenkin olivat he itse paljon kauniimmat. Kuusihaarainen kynttiläjalka antoi kaikkien sydäntensä palaa ja loistaa. Ja sisältäpäin paloi ja hehkui ihmishahmo jumaluutena.
— Apollo, Jupiter, teidän taivaaseenne ja loistoonne minä kohoan! Minä luulen, että elämän kukka tällä hetkellä puhkeaa sydämessäni.
Niin, se puhkesi — taittui, putosi, ja ilkeä, pyörryttävä höyry kiiri ilmaan, häikäisten näön, samentaen ajatukset. Aistimen ilotulitus sammui, ja tuli pilkkosen pimeä.
Hän pääsi kotiin, istuutui sänkynsä laidalle, kokosi ajatuksensa. Hyi! kajahti hänen omasta suustaan, hänen sydämensä syvyydestä. Sinä kurja, pois! alas! Ja hänen rinnastaan pääsi tuskan huokaus.
Pois, alas! Nämä tytön sanat, elävän Psyken sanat kajahtivat hänen rinnassaan, kajahtivat hänen huuliltaan. Hän nojasi päänsä tyynyjen varaan; ajatus kävi sameaksi, ja hän nukkui.
Päivän koittaessa hän karkasi ylös, kokosi uudelleen voimansa. Mitä tämä oli? Oliko kaikkityyni unta? Tytön sanat, käynti osteriassa, ilta Campagnan tulipunaisten neilikkain seurassa — oliko se ollut unta? Ei, kaikki oli todellisuutta, jota hän ei ennen ollut tuntenut.