— Se on hirvittävän kaunista! sanoi pikku Anna.
— Ja nyt vastaa vanha Piipunpää:
Mi minun on? Minä onneton! Mihin suistuin turmion loukkohon ja kadotin varteni mainion? En koskaan näin ollut allapäin. Oi, vedä taskusta piipunpää ja tyttärelleni sulhoks jää.
— Joko näytelmä on lopussa? sanoi pikku Anna.
— Varjelkoon! sanoi kummisetä. — Se on lopussa vain herra Saappaaseen nähden. Kihlatut polvistuvat, toinen laulaa:
»Isä verraton»!
Toinen:
»Pääs siinä on! Nyt siunaat sulhon ja morsion.»
He vastaanottavat siunauksen, viettävät häitä, ja huonekalut laulavat kuorossa:
»Kiitokset kaunoiset! Näytös loppui jo.»